Metsiemme hiilinielun määrä riippuu – usko tai älä – korkokannasta
Tausta
Eilen Ylen iltauutisten ykkösuutinen oli, että Suomen metsien hiilinielulaskelma on tehty väärin johtuen valitusta väärästä korkokannasta. Uutisen taustalla oli Helsingin yliopiston metsäekonomian ja -politiikan professori Olli Tahvosen haastattelu, jossa hän lyttäsi Luken eli Luonnonvarakeskuksen viralliset laskelmat, jotka EU on toimitettu EU:lle (korjattu klo 19.15). Minun korvissani tämä uutinen kuulosti samalta kuin jos NASA olisi ilmoittanut, että satelliittimme joutui väärälle kiertoradalle, koska olimme käyttäneet väärää HELIBOR-korkokantaa. Koska uutisen ydinsisältöä ei avattu millään tavalla, päätin selvittää asiaa.
Asian taustallahan on kova sota akateemisen tutkijajoukon ja Luken kesken. Luke on maa- ja metsätalousministeriön alainen tutkimuslaitos, joka aloitti toimintansa 1. tammikuuta 2015 ja tekee hallitukselle viralliset hiilitaselaskelmat ja vuotuiset hakkuumäärälaskelmat.
Akateemiset tutkijat ovat parin viime vuoden aikana kyseenalaistaneet Luken laskelmat. Tämähän sopii erinomaisesti valtamedialle (Yle, MTV3 ja Hesari), jossa toimittajien vallitseva maailmankatsomus on tumman vihreä. Hesarissa ilmastonmuutosasiat ovet menneet täysin överiksi. Ylen uutinen on esimerkki huonosti toimitetusta uutisesta, joka herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Olisi sopinut paremmin vaikkapa A-studioon, johon olisi otettu myös Luken edustaja mukaan avaamaan Tahvosen väitettä.
EU:hun toimitetut hiilinielut ja hakkuumäärät Luken laskelmiin perustuen
Asian ytimessä on Suomen metsien hiilinielun taso, jonka Luke on laskenut, linkki 1. Vertailutaso on vuodet 2000-2009, joka on laskettu EU:n LULUCF-asetuksen mukaan ja se on -34,77 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (Mt CO2-ekv) vuodessa ja ilman puutuotteita -27.88 Mt CO2-ekv, Kuva 1. Miinus-merkki luvun edessä tarkoittaa CO2-nielua ja plus-merkki CO2-päästöä. Kovasti ovat tarkkoja nämä laskelmat, kun on päädytty neljän numeron tarkkuuteen. Arvelen, että jo toinen merkitsevä numero on täysin epävarma. Ei olisi mennyt läpi Oulun yliopiston fysiikan laboratoriotöissä 60-luvulla. Vertailutaso ei siis ole ennuste tulevasta hiilinielun kehityksestä, vaan se on luku, johon vuosina 2021–2025 toteutuvaa hiilinielua verrataan olettaen, että kauden 2000–2009 kestävän metsänhoidon käytännöt ovat jatkuneet. Vertailun vuoksi todettakoon, että kokonaisuudessaan Suomen CO2-päästöt ovat nyt luokkaa +60 Mt CO2-ekv.
Mitä tekemistä jollakin valitulla korkokannalla on tekemistä sen kanssa, kuinka paljon metsiämme voi hakata? Selvyyden vuoksi todettakoon ensiksi, että korkokanta ei tässä tapauksessa tarkoita pankkien korkokantaa, vaan prosentuaalista nettotuottoa, jonka metsänomistaja saa metsänsä hakkaamisesta ja myynnistä. Tässä kohtaa Yle jätti uutisen ytimen täysin selvittämättä. Mielestäni Tahvonen ei myöskään Ylen nettisivulla onnistu kertomaan, miten tämä korkokantaa vaikuttaa metsiemme hakkuumäärään.
Tahvosen väite ja perusteet
Tahvonen siis väittää (linkki 2), että Luken laskema metsiemme lähivuosien vuotuinen hakkumäärä 83,1 miljoonaa kuutiometriä (Mm3) on pahasti yläkantissa ja oikeampi hakkuuarvio Suomelle olisi 63–68 Mm3. Hänen mukaansa Luke siis yliarvioi sitä, kuinka paljon metsiä voi hakata tulevaisuudessa Suomen metsien hiilinielun painumatta silti liian alas.
Tahvosen väite perustuu arvioon, että kun kantohinta nousee, niin metsänomistajille tulee kiusaus hakata liian nuoria metsiä. Kuvassa 2 on Tahvosen graafinen esitys asiasta. Luke on käyttänyt prosenttilukua 3,5, joka on lähellä vertailujakson 2000-2009 toteutunutta lukua (3,6 %) ja se johtaisi n. 70 vuoden hakkuuikään. Tahvosen mielestä oikea prosenttiluku on 1,5, joka tarkoittaisi hakkuuikää n. 110 vuotta. Kuvassa 3 on tutkimus, joka osoittaa, että kuusen hiilensitomiskyky on maksimissaan jo n. 60 vuotiaana ja männyllä n. 60-90 vuotiaana. Tahvosen hakkuuikä on jo osittain mennyt optimaalisen hiilensitomisiän ohi ja varmasti metsänomistajan kannalta metsä kannattaisi hakata nuorempana.
Voidaanko tällaiset oletukset metsien tuotosta eli korkokannan valinnan yhteydestä hakkuumääriin kyseenalaistaa? Mielestäni voidaan. Luken mukaan vuonna 2017 toteutunut hakkuumäärä oli 62,9 Mm3, ja toteutunut metsien tuotto metsäomistajille oli 6,4 %, joka oli 1,7 prosenttiyksikköä korkeampi kuin edellisvuonna ja oli 4,1 prosenttiyksikköä korkeampi kuin viitenä edellisenä vuonna keskimäärin. Tämän mukaan Suomessa olisi pitänyt hakata Tahvosen grafiikan mukaan 30-40 vuotisia metsiä. En usko. Suomessa on riittänyt vanhempaa metsää hakattavaksi ja sitä tulee riittämään vielä vuoteen 2025. Perusteluni on, että Luken mukaan Suomen metsät kasvavat 110 Mm3 vuodessa. Meillä on merkittävästi pelivaraa vertailutasoon nähden.
Ylen uutisointi vääristelee asiayhteydet
Kuten aikaisemmin totesin, niin Ylen toimittajat nostavat tällaiset uutiset herkästi jopa ykkösuutisiksi. Asiaperusteet kuitenkin jätetään kertomatta ja/tai ne on vääristelty. Ylen nettisivulla tähän uutiseen on lisätty Ylen oma graafinen kuva (Kuva 4). Sen otsikko väittää, että ”Valitulla korkokannalla on suuri vaikutus siihen, paljonko metsiä voi kaataa”. Tämä otsikko vetää syy-yhteydet solmuun. Tosiasia mielestäni on, että Suomen hallitus loppukädessä päättää ja kontrolloi, paljonko metsiä Suomessa hakataan ja se ei riipu metsäomistajien saamasta tuotosta. Hallituksen intressi ja tavoite on valvoa, että vertailutaso -34,77 Mt CO2-ekv ei ylity kaudelle 2021-2025. Jos kantohinnat kokisivat huiman kasvun teollisuuden puupulan takia, niin hallituksella on keinot pienentää hakkuumääriä. Näin tuskin käy, koska suunnitellut sellutehdashankkeet ovat vasta paperilla.
Tällaisen epämääräisen ja huonosti toimivan korkokannan yhteys hakkuumääriin ei ole mikään tieteellinen peruste hakkuumäärien määrittelyyn. Se on korkeintaan heikosti suuntaa antava kuten havaitaan vuodesta 2017. Toteutuvat hakkuumäärät määrittävät tulevien vuosien hakkuutasot. Luke nimittäin seuraa jatkuvasti metsiemme tilaa 60 000 koealan avulla sekä valvoo, että vuosien 2000–2009 kestävän metsänhoidon käytäntöjä noudatetaan.
Metsähallitus on metsiemme hakkuun mustalammas
Voisi kuvitella, että yksityiset metsänomistajat helpoimmin poikkeavat hyvistä metsähoitomenetelmistä ja pyrkivät myymään metsiään liian nuorina. Metsänomistaja haluaa parhaan hinnan metsästään ja sen saa tukkipuista eikä mistään sellunkeittoon menevistä taimikon harvennuksista. Huonoimmin asiat hoitaa valtion metsiä hoitava Metsähallitus. Pääministeri Sipilä ja VVM Orpo tekivät Suomen historian toiseksi pahimman virheen päästämällä maahan laittomia siirtolaisia, jotka aiheuttavat vähintään vuosittaisen 1 miljardin euron kustannuksen valtion budjettiin seuraavan 20 vuoden aikana eli 20 miljardin moka. Vain euroon liittyminen on ollut pahempi virhe.
Nykyinen Sipilän hallitus myy kansallisvarallisuutta ulkomaille ja kaapii rahaa valtion budjettiin kyseenalaisista paikoista. Metsähallitukselle on asetettu tulostavoite ja se myy avohakkuina keskenkasvuisia metsiä, joissa rungon vahvuus on luokkaa 15 cm, kuten on käynyt mm. Kärsämäellä, linkki 3. Siinä olisi ollut uutisen paikka Ylelle. Maa- ja metsätalousministeri Tiilikainen hoiti LULUCF-laskelmat EU:lle tyylikkäästi, mutta taipui ilmeisesti Sipilän ja Orpon vaatimuksiin metsänhakkuissa.
Taustatietoa Suomen metsistä luonnonsuojelijoille
Metsiimme on sitoutunut hiiltä viidenneksi eniten EU-maista ja niistä on tiukasti suojeltuja lähes 4 %, joka on korkein luku EU-maissa. Hakkuistamme noin puolet on tukkipuuta ja siitä noin puolet menee pitkäaikaiseen puuaineskäyttöön eli se on hiilinielu 50-100 vuoden aikajaksolla. Eurostatin viimeisimmän tilaston mukaan Suomi oli niiden kolmen EU-maan joukossa, jossa fossiilisten polttoaineiden osuus energian tuotannossa on alle 50 %: Ruotsi 30 %, Suomi 46 %, Ranska 49 %.
Erään tutkimuksen mukaan (Nerg, 2009) optimaalinen hiilensidonta saavutetaan suomalaisessa metsässä noin 120 vuoden kiertoajalla. Metsänomistajan nettotulot maksimoituivat kuusikoissa 60 vuoden ja männiköissä 90 vuoden kiertoajalla, kuva 3. Hyvin hoidettu talousmetsä on lähellä maksimaalista hiilensidontaa. Suomessa on lisääntyneestä kaupunkilaisten metsänomistuksen johtuen myös merkittävästi metsiä, joissa optimaalinen taloustuoton kiertoaika on jo ylitetty.
Linkit:
- Luke, Metsien hiilinielun vertailutason laskenta: https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsat-ja-ilmastonmuutos/vertailutaso/
- Yle, Professori Tahvosen haastattelu: https://yle.fi/uutiset/3-10594354
- Yle, Raportti Metsähallituksen hakkuista Kärsämäellä: https://yle.fi/uutiset/3-10473646
Hyvä teksti, kun vain tarpeeksi moni ymmärtäisi lukemaansa tai edes lukisi tämän.
Ilmoita asiaton viesti
MT 13.11.2017:
Luke kehittää monikäyttöä: ”Kymmenen prosenttia suojeltua metsää ei riitä monimuotoisuuden turvaamiseen, jos kaikkialla muualla hakataan”
– – ”Tolvanen painottaa, että jos monimuotoisuuden köyhtyminen halutaan pysäyttää, nykyinen suojelu ei riitä, vaan talousmetsät tarvitsevat nykyistä enemmän monikäyttöä ja uudenlaisia monimuotoisuutta tukevia metsänhoitotapoja.
”Kymmenen prosenttia suojeltua metsää ei riitä monimuotoisuuden turvaamiseen, jos kaikkialla muualla hakataan. Tärkeä keino on tehdä metsien hoitomenetelmiä vaihtelevammaksi erityisesti monimuotoisuuden kannalta arvokkailla paikoilla. Se merkitsee vääjäämättä pienempiä tuottoja puunmyynnistä”, Tolvanen lataa.
”Luonnontuotteilla voisi korvata puuntuotannon menetyksiä, mutta tämä keskustelu on vasta alkuvaiheessa”, hän jatkaa.
Mittarit voisivat ohjata metsien käyttöä luonnonhoidon ja esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen suuntaan, mihin maanomistajilta löytyykin Tolvasen mukaan kiinnostusta.
”Käytäntö on eri asia, metsän uudistus on usein helpointa tehdä kuten ennenkin. Mutta on luotettava siihen, että metsissä halutaan toimia vastuullisesti. Mitä yksityiset metsänomistajat tekevät, siitä syntyy metsien tila.” – –
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/tiede-tekniikk…
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran tuosta EU:n hyväksynnästä, että käsittääkseni näitä uusia laskelmia ei olla vielä hyväksytty. Yle kertoo 12.12.2018:
”Nyt julkaistua hiilinieluarviota ei voi kuitenkaan verrata mihinkään aikaisempaan laskelmaan, koska se on laskettu eri tavalla kuin aiemmat.
Seuraavaksi laskelma menee muiden EU-jäsenmaiden ja komission asiantuntijoiden arvioitavaksi.”
https://yle.fi/uutiset/3-10550738
Tuntien EU:n räjähtävän käsittelynopeuden, niin en usko vielä hyväksyntää tehdyn.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttin 3. Saatatpa olla hyvinkin oikeassa, että virallinen EU-käsittely ja hyväksyntä on vasta tulossa. Siihen viittaa se seikka, että EU-maiden viralliset LULUCF-laskelmat piti toimittaa EU-komissiolle vuoden 2018 loppuun mennessä.
Ilmoita asiaton viesti
Talousmetsissä tuotto on lähempänä 5%. Heikoisti hoidetuissa tietenkin paljon pienempi. Mikä on kaikkien metsien tuotto, ei varmasti tiedä kukaan.
On myös todennäköistä, etä vain hoidettuja metsiä hakataan.
Metsänomistaja päättää aina hakkuusta, siihen muilla on vähän keinoja, jos vain kysyntää puulle on.
Nyt kysyntää puulle on paljonkin, mutta runsas lumen määrä siirtää hakkuita tuleville vuosille.
Ilmoita asiaton viesti
Sen verran tarkennusta, että metsänomistaja päättää metsänsä hakkuusta, mutta siinä on rajoituksensa. Hän ei voi hakata suurisuuntaisesti metsäänsä ilman lupaa ja metsän leimausta, tietääkseni. Ilmeisesti metsänhoitotoimenpiteet ovat täysin omistajan vallassa. Suomen valtio taas vartioi, että suunniteltua vuotuista kokonaishakkuumäärää ei ylitetä. Jos näin ei olisi, niin koko metsien hiilinielulaskenta ja -seuranta olisi yhtä tyhjän kanssa. Joku metsänomistaja voinee tarkentaa, miten metsänomistajan hakkuusuunnitelma täytyy hyväksyttää viranomaistaholla.
Ilmoita asiaton viesti
Suunnitellusta hakkuusta on tehtävä metsänkäyttöilmoitus Metsäkeskukselle ja hakkuun jälkeen on, jos kyseessä on päätehakkuu, metsän uudistamis velvoite.
Ilmoita asiaton viesti
#6. Minäpä yrtän.
Kaupallisesta hakkuusta täytyy tehdä metsänkäyttöilmoitus. Ilmoituksen voi tehdä joko metsänomistaja tai usein pystykaupan yhteydessä hakkuuoikeuden ostanut taho. Se pitää tehdä 14 vrk ennen hakkuun aloittamista. Se voi toimia myös hakkuusuunnitelmana. Ilmoituksessa annetaan kuiviot ja kuviokohtaiset hakkuusuunnitelmat. Tämän jälkeen metsäkeskus joko hyväksyy tai hylkää käyttöilmoituksen. Tai antaa esim. kuukauden mittaisen toimenpidekiellon jos aluella on josku tehty liito-orava havainto, siellä on suojeltavia luontotyyppejä tai jotain mikä kiinnostaa museoviranomaisia. Noin niinkuin esimerkiksi.
Jos mitään em. asioista ei löydy niin toimenpidelupa tulee muutamassa päivässä mikäli hakkuusuunnitelma on lainmukainen. Mitään leimausta ei tarvita ellei alueella ole noita rajoittavia tekijöitä ja jos on niin säästettävät puut tai alueet nauhoitetaan. Hakkuukoneen kujettaja tekee päätökset mitkä puut otetaan ja mitkä jätetään tietysti isännän toiveiden/ohjeiden mukaan.
Hakkuun päätyttyä tehdään toteutusilmoitus. Siinä ilmoitetaan paljonko puuta lähti ja paljonko sitä jäi. Sitten metsäkeskus saattaa tehdä tarkastuksen tai sitten ei. Jos harvennus on mennyt lakirajan alapuolelle metsäkeskus voi velvoittaa uudistamiseen.
Noin niinkuin pääpiirteittäin homma toimii. Jos puuta kaataa vain kotitarvetta varten niin silloin ilmoitusta ei tarvitse tehdä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä myös hoitamattomia metsiä hakataan. Usein omistajan vaihdoksen jälkeen. Täälaisen tilan on voinut saada suht. halvalla ja sitten uusi omistaja saneeraa sen taas tuottavaan kuntoon.
Niin, mitenkä sitä hakkuumäärää sitten rajoitetaan jos kauppaa syntyisi? Kun metsänkäyttöilmoituksitehdään niin sitten metsäkeskus antaa hakkuukiellon koska naapurisi ehti jo ilmoittaa harventavansa metsänsä. Tämä ehkä lienee perustuslain vastaista mutta se on sitä sosiaalidemokratiaa jossa toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Puun kysyntä alkaa tässä hiljenemään ja uusia kauppoja on tälle talvelle jo vaikeampi tehdä. Miten runsas lumimäärä haittaa hakkuita? Hyötyähän siitä on.
Ilmoita asiaton viesti
Hoitamattomat on ensin hoidettava, ennen hakkuuta. Ei motot lähde ryteikköihin aikaansa tuhlaamaan.
Enpä ole hakkuukielloista kuullut vaikka naapuri olisi jo leimikon tehnyt.
Runsas lumi ainakin itä-Suomessa ja Kainuussa hidastaa ja jopa estää hakkuut.
Ilmoita asiaton viesti
Miten metsiä hoidetaan jos ei hakkaamalla? Hoitamattomia metsiä voi olla monentyyppisä. Itse tuossa parin vuoden aikana seurailin useampaakin tapausta. Yksi oli aivan hemmetisti myöhässä ollut ensiharvennus eikä taimikonhoitojakaan ollut tehty, melkoista ryteikköö. Toisessa varmaan 40 vuotias hiekkakangas männyllä jolle ei kylvön jälkeen ole tehty mitään. Niin vain moto tuli ja pisti mettät kuntoon.
”Enpä ole hakkuukielloista kuullut vaikka naapuri olisi jo leimikon tehnyt.”
E minäkään, onneksi. Mutta jos kysyntä tarjonta kohtaa ja vuotuinen hakkuumäärä on mennyt tullut täyteen niin mitä muuta keinoa valtiolla on estää hakkuut kuin antamalla väliaikainen hakkuukielto?
Ainahan lumi hidastaa töitä. Mutta ei ainakaan täällä pirkanmaalla ole koskaan ollut niin paljon lunta että hakkuun olisi estänyt. kainuusta en tiedä. Yli metrinen hanki ei ole sen suurempi ongelma mettäkoneille. No joku nuoren metsän hoito voi olla haastavaa ihan pikkukoneilla mutta eipä niitä yleensä suurimman lumimäärän aikaan tehdäkään.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyään järjestään on pitänyt taimet heiniä, tehdä paikkoistutus, reikäperkaus ja ennakkoraivaus ennen ensimmäistä harvesteriharvennusta. Ainakin meilläpäin.
Ei lumi kerros maassa olekaan se ongelma, vaan puissa oleva lumen määrä ja se ettei maa ole routinut lumen alla lainkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän se hyvä on noin tehdä mutta ei se mikään pakko ole. Riittää kun 10 vuoden kuluttua päätehakkuusta on paikalla riittävän tiheä vähintään puolimetrinen taimikko. puulajilla ei ole niin väliä. Sittenhän sen voi jättää luonnotilaan jos ei taimikonhoidot kiinnosta.
Eiköhän ne lumet sieltä puista lähde kun vähän motolla ravistelee, kuivaa pakkaslunta kun on. Koko loppusyksyn ja alkutalven on tuskailtu lumettomuutta koko Suomessa, silti ollaan oltu mukavasti pakkasella ja lumet ovat tulleet oikeastaan vasta joulun jälkeen että kyllä nyt pitäisi olla paras mahdollinen korjuutalvi kuivan syksyn jälkeen. Jos nyt sitten joku marisee että ei voi lumen takia hakata niin porku perseeseen ja uutta miestä tilalle. Ei sovi mettään.
Ja joku ennakkoraivaus on kans yleensä yhtä tyhjän kanssa. Kerran rupesi koneurakoitsija jotain ennakkoraivauksesta mussuttamaan. Soitin samantien paikanpäältä ostomiehelle ja äijän kuullen sanoin että nyt tämmöset helevetin puolisokeet amatöörit äkkiä nevadaan täältä ja silmälasipäiset ammattilaiset tilalle. Rupeshan ne rungot löytymään vaikka vähän alukasvustoo olikin.
Ilmoita asiaton viesti
Usein on tullut ilmi, että luonnonsuojelijoiden ihanne on luonnontilaan jätetty ikimetsä. Todellisuudessa ikimetsä on puoliksi kuollut paikka, jossa metsäpohja on ruskea ja kuollut ja josta on tullut hiilipäästöjen lähde.
Todellisuudessa hyvin hoidettu talousmetsä on se, jossa ihminen pystyy liikkumaan, jossa on marjoja ja sieniä ja runsas eläinkanta.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tuolta voit katsella Suomen metsien ikärakennetta ja voin taata, että vanhojen ikimetsien suuri määrä ei ole ongelma eikä se, että niitä hakkaamattomuuden vuoksi nopeasti syntyisi lisää.
https://www.luonnontila.fi/fi/elinymparistot/metsa…
Esim Etelä-Suomessa on joitain promilleja yli 140-vuotiaita metsiä.
Runsas eläinkanta talousmetsässä – kyllä biodiversiteetin kannalta hoidettu talousmetsä ja sen eliöstö on varsin rajoittunut.
”Jokaisella metsän ikävaiheella on oma lajistonsa. Erityisen rikasta metsäluonnon monimuotoisuus on vanhoissa erirakenteisissa metsissä, joissa on nykyisin lähes aina myös metsän nuorempia vaiheita enemmän lahopuuta (ME6). Juuri lahopuu on metsälajiston monimuotoisuuden kannalta avainasemassa, sillä lahopuusta riippuvia lajeja on Suomessa 4 000–5 000 eli noin joka kymmenes kaikista maamme lajeista. Uhanalaisista metsälajeista 35 % on ensisijaisesti vanhojen metsien lajeja (ME13)”
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on muuten mielenkiintoinen ilmiö kun ensin co2-päästöjen vähentäminen on ihmiskunnan kohtalonkysymys ja sitten kun joku osoittaa etä vanhat metsät ovat co2-päästöjen lähde, tärkeätä onkin metsien monimuotoisuus ja niiden eliölajit. Mihin ne co2-päästöt sitten yht’äkkiä jäivät?
Sama ilmiö on mm. energiantuotannon argumenteissa. CO2-vapaa tuotanto on tavoitteena kunnes puhe ääntyy ydinvoimaan jolloin päällimäiseksi nousevat Tshernobyl, fukushima tai ydinvoimalan omistusrakenne, hinta ja kannattavuus eikä co2-vapaa tuotanto olekaan houkuttelevaa.
Tällä en osoita spesifisesti Nikoa sormella vaan huomio on yleisemmin keskustelusta ennen kaikkea vihreiden kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ettet osoita… On tuossa paljon perääkin, mutta ongelma lienee se, että asioiden mittakaavat ovat autuaan hakusessa. Jos nyt vaikka ajatellaan tuota ikimetsien määrää ja niiden hiilidioksidipäästöjä, niin se lienee merkityksettömämpi asia kuin moni muu.
Monimutkaisille asioille löytyy harvoin yksinkertaista ratkaisua.
Itse koitan tasapainoilla eri arvojen kuten luontoarvojen ja monimuotoisuuden säilyttämisen suhteen, mutta sitten toki myös co2-päästöjen.
Energiantuotantoasiat on tähän kellonaikaan liian hapokasta – ei pysty. Itse en ydinvoimaa vastusta.
Luonnolla on minulle jonkinlainen itseisarvo ja minun vinkkelistä muilla luonnonkappaleilla on yhtä suuri oikeutus olemassaoloon kuin ihmisellä.
Loogisia ristiriitoja näissä asioissa on paljonja sitä lisää se, että tuo ilmastoasia on vielä tulevaisuuden ennustamista erilaisin laskelmin. Jos ajatellaan vaikkapa näitä metsälaskelmia, niin ei kait kukaan voi olla niin naiivi, että uskoisi niiden olevan täysin epäpolittiisia, vailla taloudellisia tavoitteita ja puhtaasti tieteellisiä. Eri osapuolet vedättävät haluamaansa suuntaan eikä edes kaikki perusteet ole avoimia.
Koitin tuossa esim lämmitellä keskustelua Luken laskelmista huonoin tuloksin, mutta se on liian vaikeaa esim täällä käsiteltäväksi…
http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/26…
Samainen Lukehan näitäkin tekee.
Ilmoita asiaton viesti
Antero, mene vaeltamaan vaikkapa UKK puistoon tai vastaavaan luonnonvaraiseen metsään, niin veikkaan, että mielipiteesi muuttuu. Talousmetsä ei ole koskaan lähelläkään sellainen paratiisimainen satumaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jaakko, myönnän, että en ole käynyt UKK-puistossa. Lähimaastossa on luonnonsuojelualueita, joissa on täysin kuollut aluskasvillisuus eli ovat yli-ikäisiä ja ränsistyneitä.
Kun metsäomistajat vielä 60-luvulla itse hoitivat metsiään, niin he eivät päästäneet niitä yli-ikiäisiksi, vaan hoitivat jatkuvan kasvatuksen periaatteella. Tänä päivänä tilanne on toinen, ja päätehakkuut ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen. Onneksi metsänomistajat eivät enää joudu syytteeseen metsänsä tuhoamisesta, jos valitsevat jatkuvan kasvatuksen.
Ilmoita asiaton viesti
UKK-puisto on kyllä sangen huono esimerkki jos verrataan eteläisemmän suomen metsiin.
Ilmoita asiaton viesti
Professorit ovat viisaita ja auliisti meitä informoivat kiitos siitä. Metsänomistajalle tulee tilanteita jolloin rahaa pitää saada vaikka keskenkasvuisesta metsästä on se sääli kun kannot on 30 centtisiä.
Tuossa Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen ja Luonnonvaraikeskuksen tutkimusprofessori (luke) Jussi Uusivuori esittävät uudenlaisen hiilikorvauksen käyttöönottoa metsänomistajille.
Kun EU hiilipörssissä kova hiilitonnin joka tulee 3 kiintokuution puu määrästä joten hiilipörssissä hiilipäästö hinta on noin 83 €. Perustuslainlain suoman omistusoikeudenmukaisesti nojalla metsänomistaja myy hiilipörssin metsänsä hiilinielun jolloin ja Helsingin yliopiston metsäekonomian professori Olli Tahvosen esittämän keskenkasvuinen metsän päätehakkuta ei tarvitse tehdä.
Muutoin noista päätehakkuun kuusitukin hinta pystykaupassa oli v 2007 75 € kiinto ja se putosi 50 € tienoille ja taasen nyt 2018 kiintokuution hinta oli 65 € luokkaa joten ei ole tuo metsäbisnes kovin kannattavaa kun vielä verottaja vie joka kolmannen puun hinnan veroina. Yksi hyvä puoli on se että voi hengittää raikasta ilmaa omassa metsässä.
Ilmoita asiaton viesti
#16. Ei kai nyt halkaisijaltaan oleva puu oikein ole enään keskenkasvuinen? Tai tietysti on jos saivarrellaan mutta taloudellisessaa mielessä tuon kokoisen puun kasvu on hidastunut niin paljon että sen tuotto on enään n. 1% sidottuun pääomaan nähden. Tuolloin se kannattaa poistaa ja antaa tilaa ja valoa pienemmille puille jotka jotka antavat arvokasvua huomattavasti paremmin. Ja varsinkin kuusella etelä-ja keskisuomessa tyvilahon riski alkaa olla suuri noilla isommilla tukeilla.
”Muutoin noista päätehakkuun kuusitukin hinta pystykaupassa oli v 2007 75 € kiinto ja se putosi 50 € tienoille ja taasen nyt 2018 kiintokuution hinta oli 65 € luokkaa joten ei ole tuo metsäbisnes kovin kannattavaa kun vielä verottaja vie joka kolmannen puun hinnan veroina. Yksi hyvä puoli on se että voi hengittää raikasta ilmaa omassa metsässä.”
juu, kyllä moni kadehtii metsänomistajaa aivan turhaan. yksi tuttava katseli tuossa pöllipinoa tienvarressa ja tuumasi että siinä sitä on paljon rahaa pinossa, mihinkä sen kanssa oikei joudut? Kun sitten sanoin että rahaa tuossa on pinolla n.20 tonnia ja siitä jää mulle 10 tonttua niin ei meinannut asiaa millään uskoa.
Ilmoita asiaton viesti
Asiaakin vaikka tässä oli, niin outoja mutu-heittoja vilisee Anteron kommentointi. Jotta metsien ns. uudistushakkuiden kiertoaikaa voitaisiin lyhentää kestävästi ilmastopäästöjen näkökulmasta, pitäisi valtaosa puusta käyttää pitkäikäisiin hiilivarastona toimiviin tuotteisiin. Kartongin ja paperin hiili karkaa tuota pikaa ilmakehään. Vanhassa metsässä, luonnontilaisissa etenkin, ovat lisäksi maaperän hiilivarastot kokonaisuutena huomattavasti puustoon sitoutuneen hiilen määrää suuremmat. Kiertoajan lyhetessä ja avohakkuiden määrää kasvatettaessa lisää maanmuokkaus hiilipäästöjä arviolta jopa saman verran kuin kasvava puusto sitoo:
http://www.uef.fi/ajassa/kaikki-uutiset/-/asset_pu…
Päästölaskelmissa tätä avohakkuun kiihdyttämää hiilen virtaa maaperästä ilmakehään ei ole huomioitu käytännössä ilmeisesti juuri lainkaan. Saati sitten sitä, että hiiltä virtaa liukoisena humuksena entistä tehokkaammin vesistöihin.
Ja se monimuotoisuus: luonnontilaisen vanhan metsän rakenne ei vastaa Anteron kuvailua eteläisessäkään Suomessa (aluskasvillisuus täysin kuollut…) -lienet käynyt vanhassa talousmetsästä kehittyneessä kuusikossa. Vanhassa oikeassa luonnonmetsässä kuollutkin puu on täynnä elämää -ja ylläpitää niitä metsämaan hiilivarastoja. Jatkuvasta kasvatuksesta samaa mieltä -se on hyvä keino yhdistää ilmaston, metsäluonnon monimuotoisuuden ja vesistöjemme suojelu -samalla kun metsänomistaja saa jopa paremman ja tasaisemman tuoton.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttiin 23. Lainaus: ”Päästölaskelmissa tätä avohakkuun kiihdyttämää hiilen virtaa maaperästä ilmakehään ei ole huomioitu käytännössä ilmeisesti juuri lainkaan. Saati sitten sitä, että hiiltä virtaa liukoisena humuksena entistä tehokkaammin vesistöihin.”
En ole perehtynyt LULUCF-laskennan yksityiskohtiin, mutta olen varma, että kyllä maaperään sitoutuva hiili on mukana laskelmissa. Kannattaa katsoa toiseen kertaan kuva 3, jossa maaperään sitoutuu suomalaisen tutkimuksen mukaan enemmän hiiltä kuin kasvavaan puustoon per hehtaari. Boreaalinen eli pohjoisen pallonpuoliskon havumetsä taitaa olla maailman paras hiilensitoja maaperään. Avohakkuun pohjan myllertäminen varmasti heikentää tätä jhiilen sitotumista, mutta ei se nollille mene missääm tapauksessa.
Olen omissa hiilenkiertolaskelmissa käyttänyt globaalia arvoa, että 5 % kasvustoon sitoutuvasta hiilestä jää pysysvästi maaperään. Noin puolet kasvien sitomasta hiilestä palaa takaisin ilmakehään jo vuoden päästä. Loput sitten viipyy vuosia, vuosikymmeniä ja jopa satoja vuosia.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä maaperän hiili huomioidaan parhaan tämänhetkisen tutkimustiedon mukaisesti kasvihuonekaasuinventaariossa, kuten kuka tahansa voi Tilastokeskuksen julkaisemista raporteista lukea. UEF:n raportoima Heikki Simolan laskelma saattaa yliarvioida maamuokkauksen vaikutukset maaperän hiilipäästöihin. Avohakkuun jälkeen maaperän myllääminen tietenkin lisää hiilen hajoamista, mikä vapauttaa ravinteita pintakasvillisuuden ja puuntaimien käyttöön. Uudistusala muuttuukin muutaman vuoden jälkeen jälleen hiilinieluksi.
Peitteisellä eli avohakkuuttomalla metsätaloudella on paikkansa, mutta jos meillä siirryttäisiin laajemmin siihen, hakkuupinta-alat kasvaisivat huomattavasti, ja mikä pahempaa, metsien hiilinielu ja hiilivarasto alenisivat. Jatkuva kasvatus ei ole myöskään automaattisesti parempi metsien monimuotoisuuden kannalta, eikä muutu sellaiseksi, vaikka sitä kuinka monta kertaa julkisuudessa hoettaisiin! Tietyt lajit hyötyvät siitä, kuten metso ja liito-orava. Turvemaiden hiilivarojen säästämiseen jatkuva kasvatus saattaa sopia monessakin tilanteessa.
Lopuksi vielä vertailutasoista sen verran että sen toteutumistahan tullaan tarkastelemaan muutaman vuoden aikajaksolla, enkä usko että asiasta koituu Suomelle ongelmaa. Metsien kasvua saadaan hyvällä metsänhoidolla vielä parannettua nykyisestä. Sinänsä on ihan mielenkiintoista pohtia, kuten Silja Keränen Maaseudun Tulevaisuudessa äskettäin, että mikä hakkuiden taso olisi sekä puuntuotannollisesti (taloudellisesti), ekologisesti että sosiaalisesti kestävää. Noista vain puuntuotannolliseen kestävyyteen on olemassa kunnon mitattavat indikaattorit. Mielestäni olisi järkevää pyrkiä ainakin siihen, että Suomen metsien hiilinielu ei lähivuosina notkahtaisi, vaan pysyisi vähintään nykyisenä tai mieluummin kasvaisi. Tämä edellyttää että hakkuita ei kasvateta lähivuosina täysimääräisesti ja näin myös monimuotoisuuden kohentamiselle jää tilaa.
Ilmoita asiaton viesti